Väittelijä väistää"Hankin väitösteoksen itselleni nähtäväksi, koska väittelijä oli tuttu ja olin omasta mielestäni osallistunut jopa prosessiin. Selailin teoksen teoria- ja menetelmäosuutta, ja niissä oli tuttuja elementtejä. Siinä vaiheessa kun ohjasin [...] annoin hänelle kopioita käyttämistäni artikkeleista ja omasta väitöskirjastani. Minulle tihkui kauttarantain hieman tietoja väittelijän työn prosessista, mutta kuvittelin niiden olevan lähinnä aineiston analyyseihin liittyviä. Kun sain väitöskirjan käsiini totesin, että tekstiäni ja englanninkielestä kääntämiäni osioita oli käytetty ilman viittausta. Olin ensin hieman hämmästynyt, mutta toisaalta sain varmistuksen siitä kuvasta, jonka olin luonut työn pääohjaajasta ja väittelijästä. Seuraavaksi tuli sitten suomeksi sanottuna vitutus." "Ei siinä nyt sinänsä mitään kummallista ollut, koska tämmöisestä olin kuullut aiemminkin. Enemmänkin hämmästelin akateemisen maailman paskamaisuutta ja epärehellisyyttä. Tiesin, että oma juttuni oli yhden teoksen sangen pieni osa ja jossakin oli tapahtunut paljon suurempiakin ryöstöjä. Ei se nyt tietysti olankohautuksella mennyt, kun omalle kohdalle sattui." "Kävin useitakin keskusteluja eri kollegoiden kanssa ja lisäksi myös "virallisempien" tahojen edustajien kanssa (mm. luottamusmies, dekaani, professorit, vararehtori). Olin myös suoraan yhteydessä sähköpostilla väittelijään, joka ei suostunut myöntämään tehneensä mitään tieteellisesti tai eettisesti väärin." "Päädyin tekemään ilmoituksen keskusteltuani asiasta ammattiliiton edustajien kanssa ja käytyäni keskustelemassa vararehtorin kanssa. Näillä keskusteluilla ja yhteydenotoilla koetin selvittää sekä eettisen että oikeudellisen asemani ja ilmoituksesta mahdollisesti seuraavat toimenpiteet ja sanktiot. Jollain tavalla väitösprosessissa (esim. tiedekuntaneuvoston jäsenet ja esittelijä) mukana olleet koettivat "pestä käsiään" edessäni ja vakuutella tietämättömyyttään. Ilmoituksen tekeminen oli pitkä prosessi. Asia yritettiin hoitaa ensin kevyemmällä menettelyllä, eli väittelijälle annettiin mahdollisuus jakaa väitöksensä yhteydessä virallinen lisälehti, jossa olisivat olleet viralliset viittaukset. Asia kutistui siihen, että vastaväittäjä oli pyytänyt asiasta jotain pientä suullista tarkennusta väitöstilaisuudessa. Koska väitöstilaisuudessa ei tapahtunut sitä, mitä olin vähintäänkin edellyttänyt, olin uudelleen yhteydessä vararehtoriin ja pyysi tarkempia ohjeita ilmoituksen tekemiseen. Sain kyllä ohjeet, mutta myös tulkinnan, joka vei prosessin jäihin pitkään aikaa (sain käsityksen, että juttu halutaan lakaista maton alle). Tämän viestin jälkeen hautasin prosessin lähes vuodeksi, kunnes Acatiimi-lehdessä kehotettiin tuomaan kaikki tapaukset Tutkimuseettisen neuvottelukunnan tietoon. Lähetin ilmoituksen Tutkimuseettiselle neuvottelukunnalle, josta sain ohjeet, että asia on käsiteltävä ensin omassa yliopistossa. Niinpä toimitin ilmoituksen yliopiston eettiselle toimikunnalle. Seuraava havainto oli se, että toimikunnan sihteeri soitti minulle ja kysyi haluanko asian todellakin käsiteltäväksi. Vastattuani myöntävästi sain ilmoituksen, että toimikunta käsittelee asian. Sitten vierähtikin aikaa. Sain marraskuussa kirjeen, jonka toimikunnan sihteeri oli allekirjoittanut lokakuussa. Kirjeessä ilmoitettiin että toimikunta oli käsitellyt asiani toukokuussa (siis puoli vuotta aiemmin) ja todennut, että tutkimuseettisiä ongelmia ei käsiteltävässä asiassa ollut, eikä myöskään tarvetta jatkokäsittelylle."  |
|
|
|
